Haikeutta ja koti-ikävää

On tosi haikeaa ajatella, että ihan pian lähdemme pois Uudesta-Seelannista ja voi mennä vuosia ennenkuin pääsemme uudelleen tänne. Ja samaan aikaan on tosi kova koti-ikävä, mitä lähemmäs lähtöpäivä tulee sitä nopeammin haluaisi jo olla kotona. Koti-ikävää helpottaa vähän videopuhelut tyttöjen kanssa ja tieto, että kaikilla läheisillä on asiat hyvin.

Tänään teimme tunnin kävelylenkin ja vajaan parin tunnin pyörälenkin. Onnistuimme löytämään vielä uusia katuja ja alueita. Viiden kilsan päässä keskustasta olimme yhtäkkiä ihan maaseudulla, lehmiä ja hevosia laitumella  ja peltoja ympärillä.
Ei tässä voida kyllä vielä hengähtää sillä just saatiin sähköpostia että ke aamun lento Christchurchista Aucklandiin on peruttu! Soitimme heti lentoyhtiöön ja saimme uudet lennot myöhempään koneeseen, jolla meidän pitäisi just ehtiä. Tää on sellainen jännitysnäytelmä että uskomme Suomeen pääsyyn vasta kun istutaan Dohan koneessa.